Kirjoitin diakoniatyöntekijän näkökulmasta 17.6.2023 instagram-tililläni @ani.iivanainen hallituksen leikkausten vaikutuksista diakoniatyöhön. Jaoin sen diakoniatyöntekijöiden keskusteluryhmään ja kerroin kirjoittavani postaukseni pohjalta huolikirjoituksen. Samalla kysyin löytyisikö ryhmästä kollegoita, jotka allekirjoittavat huoleni. Sain useita kymmeniä allekirjoituksia muutamassa päivässä.
Jaoin huolikirjoitukseni omalla facebooktililläni avoimena postauksena 29.6.2023.
Itäväylä-lehti julkaisi mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan 3.7.2023.
Kirkko ja kaupunki -lehti julkaisi 5.7.2023 mielipidekirjoituksen pohjalta haastattelun.
***
Sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät haavoittuvassa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteita entisestään.
Minulla on suuri huoli hallituksen suunnittelemien sosiaaliturvan leikkausten vaikutuksista. Huoleni jakavat useat diakoniatyöntekijäkollegani. Leikkaukset koskettavat eniten jo entuudestaan taloudellisesti heikossa asemassa olevia ihmisiä, kuten työttömiä, sairaita, vammaisia, lapsiperheitä, opiskelijoita, matalapalkkaisia ja muita pienituloisia, pienellä eläkkeellä eläviä ikäihmisiä, yksineläjiä, jne. Mitä useampaan haavoittuvassa elämäntilanteessa olevaan ihmisryhmään yksilö kuuluu sitä vaikeammaksi hänen kokonaiselämäntilanteensa leikkausten myötä muuttuu. Sosiaaliturvasta ja muista yhteiskunnan tuista päätettäessä tulisi aina ottaa huomioon intersektionaalisuus päätösten kohteena olevien ihmisten elämässä. Intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että mitä useammalla elämän ja ihmisyyden alueella yksilö on yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa sitä suurempi todennäköisyys on yksilön (tai ihmisryhmän) kohtaamalle syrjinnälle ja syrjäytymiselle. Tällaisia intersektioita ovat mm. kansalaisuus, kieli, sukupuoli, seksuaalisuus, ihonväri, asuminen, toimeentulo, koulutus, terveys, ikä ja toimintakyky.
Diakoniatyö auttaa kaikkia hädässä olevia riippumatta siitä kuuluuko apua tarvitseva ihminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, johonkin muuhun uskontokuntaan tai ei mihinkään uskontokuntaan. Rahoitus diakoniatyön mahdollistamiin avustuksiin tulee suurimmaksi osaksi verotuloista eli kirkon jäsenten maksamasta kirkollisverosta. Tämän lisäksi diakoniatyössä saamme erilaisia lahjoituksia, jotka on kohdennettu diakoniatyöntekijöiden kohtaamille ihmisille. Tulevaisuudessa lahjoitusten merkitys tulee kasvamaan, sillä ihmisten hätä ja tuen tarve pysyy tai jopa kasvaa, mutta diakonian määrärahat vähentyvät, jos kirkon jäsenmäärä yhä laskee.
Meillä diakoniatyössä on valtava huoli siitä, ettei meidän kantokyky huolehtia apua tarvitsevista yksinkertaisesti enää riitä tilanteessa, jossa valtio ja kunnat eivät kohtuuttomien leikkausten takia pysty huolehtimaan siitä, mistä niiden tulisi huolehtia – heikommassa asemassa olevista yhteiskunnan jäsenistä. Diakoniatyön resurssit ovat jo nyt ja tulevat jatkossa olemaan kovilla, koska evankelis-luterilaisessa kirkossa joudutaan taloudellisista syistä leikkaamaan diakonian määrärahoja jäsenmäärän eli samalla verotulojen vähentyessä. Vaikutus näkyy mm. siinä, miten eri paikkakunnilla diakoniatyöllä on erilaiset määrärahat käytettävissä avustamiseen. Samaan aikaan diakoniatyön tarve näyttää olevan jatkuvassa kasvussa.
Me diakoniatyöntekijät olemme nähneet edellisten lama-aikojen, pandemia-aikojen ja sotien vaikutukset eri tavoin heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten elämässä. Yhteiskuntana maksamme yhä edellisten leikkausten kumulatiivisia ja tällä hetkellä jo ylisukupolvisia vaikutuksia – yksinäisyyden, syrjäytyneisyyden, mielenterveyden sairauksien, itsetuhoisuuden, itsemurhien, työttömyyden ja köyhyyden lisääntymisen muodossa. On nähtävissä, että hallituksen suunnittelemat leikkaukset tulevat lisäämään tuloeroja ja eriarvoisuutta. Tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvaessa yhteiskunta myös polarisoituu. Historiasta tiedämme, miten polarisoituminen lisää levottomuuksia ja väkivaltaa.
Diakonia eli lähimmäisen palveleminen on kirkon ydintehtävä. Diakoniatyöntekijöiden kohtaamien ihmisten tuen tarve on monimuotoista ja nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa usein myös pitkäkestoista. Ihmisten haasteet liittyvät esimerkiksi yksinäisyyteen, sairauksiin, suruun, taloudellisiin vaikeuksiin, päihderiippuvuuksiin, väkivaltaan tai näihin kaikkiin yhtä aikaa. Työmme on kriisityötä ja sielunhoitoa, mutta myös ennaltaehkäisevää työtä ja rinnalla kulkemista. Me diakoniatyöntekijät työskentelemme tiiviissä yhteistyössä mm. sosiaali- ja terveydenhuollon sekä eri järjestöjen kanssa. Työmme on monipuolista sosiaalialan tukimuotojen, mielenterveyden tukemisen, yhteiskunnan taloudellisten tukien, verkostotyön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen osaamista.
Diakoniatyöntekijöihin voi ottaa yhteyttä kaikki apua tarvitsevat ihmiset iästä, seksuaali-/sukupuoli-identiteetistä, uskonnollisesta taustasta, elämäntilanteesta, vakaumuksesta jne. riippumatta. Me teemme kaikkemme, että pystymme vastaamaan kasvavaan hätään. Näin olemme toimineet diakonian alkuajoista lähtien.
Olemme läsnä ja tukena siellä, missä hätä on suurin.
Ani Iivanainen, diakoni
ja huoleni jakavat:
Ayda Meskanen, diakoni
Anu Fedotoff, diakonissa
Eija Hoikkala, diakoni
Elina Sarlund, diakoni
Elina Virmakoski, diakonissa
Hanna-Leena Niemelä, diakoni
Harri Mölsä, diakoni
Heli Leskinen, diakoni
Irja Tamm, diakoni
Jaana Jurvanen, diakoni
Jaana Rannikko, diakonissa
Kati Pyykkö, diakoni
Kirsi Männistö, diakonissa
Kirsi Salonen, diakoni
Laura Masih, diakoni
Liisa Juusela, diakoni
Marjut Timonen, diakoni
Matias Jurmu, diakoni
Merja Falck, diakoni
Merja Lehtisalo, diakoni
Minna Turunen, diakonissa
Minttu Pekkarinen, diakoni
Noora Lana, diakoni
Nina Wallenius, diakoni
Pia Olkkonen, diakonissa
Ritva Aarnio, diakoni
Satu Ali-Rekola, diakoni
Satu Pesonen, diakonissa
Sanna Steiner, diakoni
Sofia Ali, diakoni
Taina Sandberg, diakoni
Tellervo Kianto, diakonissa
Tiina Haukijärvi, diakonissa
Veera Nurmi, diakonissa
Virpi Luotolampi, diakoni
Portfolio Ani Iivanainen 